Otsalamppu – kattava valintaopas ulkoilijalle 20234

Tässä on otsalampun valintaopas vuodelle 2024 olkaa hyvä! Olemme itse vaeltajia, ja lamppuopas on painottunut tähän tarpeeseen, kuitenkaan lenkkeilyä ja muuta arkikäyttöä unohtamatta. Oma otsalamppukokoelmamme on mallia kattava, ja sieltä löytyy lamppuja esimerkiksi Nitecorelta, Petzliltä, Black Diamondilta, Lumonitelta ja ArmyTekilta. Tekstissä on linkkejä parhaaksi kokemiimme lamppuihin.

Otsalamppu on retkeilijän ja ulkoilijan tärkeä varuste. Otsalampun tarve alkaa  elokuun lopulla, ja jo syyskuu puolivälissä se on kriittinen varuste. Käyttökausi kestää huhti-toukokuulle, jolloin illat alkavat olla jo riittävän valoisia. Taskulamppuun verrattuna otsalamppu pitää kädet vapaana, ja se kohdistuu aina sinne minne katsekin. Siksi otsalamppu on lähes jokaisen retkeilijän pakkauslistalla.

Mitä retkeilijä hakee otsalampulta?

Suomalaisella retkeilijällä on kolme eri vuodenaikaa otsalampun tarvetta silmällä pitäen. Näitä ovat kesä, syksy ja pakkastalvi. Tarve otsalampulle vaihtelee merkittävästi eri vuodenaikoina, ja otsalampulta vaaditaan erilaisia ominaisuuksia näihin vuodenaikoihin.

Kesällä on etenkin Lapissa yötön yö. Otsalamppua tarvitaan lähinnä sisätiloissa, esimerkiksi hämärässä autiotuvassa tavaroita penkoessa. Tällöin otsalampuksi riittää mahdollisimman kevyt, tai sen voi jopa jättää kotiin. Usein esimerkiksi pieni avaimenperävalo on hyvä hätävara vaeltajalle, joka on pudottanut autonavaimensa pimeän autiotuvan laverin alle.

Syksy on vuodenaika, jolloin lamppua totisesti tarvitaan. Tällöin lampun varassa tehdään leiriaskareita, ja tarpeen vaatiessa sen kanssa pitäisi myös pystyä vaeltamaan. Palataan hieman myöhemmin siihen, millaisia lumen-arvoja näihin vaaditaan.

Syksyllä lamppu on sitä kovemmalla käytöllä, mitä myöhempään syksyllä retki on. Lokakuussa lamppua saa jo ladata useasti vaelluksen aikana.

Keväällä otsalampun tarve voi olla Etelä-Suomessa hieman samanlainen kuin syksyllä. Lapissa lunta ja pakkasta on vielä keväälläkin, vaikka aurinko paistaa jo myöhäiseen iltaan asti. Lapissa siis usein hypätään talvilampusta suoraan kesälamppuun.

Talvipakkasilla paras otsalamppu on hieman erilainen kuin syksyllä. Suurin ero tulee siinä, että lampun tulee kestää hyytymättä pakkasessa, kun syksyllä tästä ei tarvitse murehtia. Vaikka sydäntalven kaamoksessa voi olla pimeää muutamaa tuntia lukuunottamatta, ei valotehoa välttämättä tarvita sen enempää kuin syyslampussa. Lumi nimittäin heijastaa otsalampun valoa, ja auttaa valaisemaan ympäristön pienemmälläkin valoteholla. Palataan pakkasen asettamiin haasteisiin vielä myöhemmin!

Yleisesti ottaen tärkein ominaisuus vaeltajan otsalampuissa on keveys. Retkeilijät eivät useimmiten valitse metallikuorista otsalamppua, sillä samat ominaisuudet saa kevyemmässäkin paketissa. Paino kertautuu jokaisella askeleella, ja kokeneet vaeltajat vaihtavat yleensä kevyempiin otsalamppuihin.

Retkeilijän yhtälö lampun valintaan onkin melko simppeli: Saanko tällä painolla riittävän valotehon? Tämä yksinkertaistettu kysymys asettaa selkeään tärkeysjärjestykseen vaeltajan otsalampun tärkeimmät ominaisuudet:

1. Keveys
2. Valoteho
3. Virtalähde, akunkesto ja muut ominaisuudet

Kuinka paljon otsalampussa pitää olla lumeneita?

Retkelijä tarvitsee lamppua kolmentyyppisissä askareissa: leirissä touhutessa, selkeää polkua pitkin käveltäessä ja yösuunnistaessa.

Leirissä touhutessa riittää usein kohtuullisen pieni valoteho. Syödessä ja telttaa pystyttäessä tavarat ovat melko lähellä, ja suuritehoinen valo kuluttaa turhaan akkua. Lisäksi suuri valoteho häikäisee leirissä retkikavereita.

Leirissä oman kokemuksemme perusteella sopiva minimivaloteho on noin 5 lumenia. 1 lumen aiheuttaa hieman siristelyä, ja usein tarpeen laittaa päälle seuraavaksi tehokkain asetus. Esimerkiksi rinkkaa kaivellessa sen kuitenkin usein laittaa, ja toki enemmän valoa on aina mukavampi. Valokeilan on hyvä olla leirikäytössä laaja.

Myös punavalo on hyödyllinen leirissä, sillä se ei sokaise muita yhtä paljon. Esimerkiksi nuotion ympärillä punavalo on miellyttävämpi retkikavereille. Punavalo auttaa myös säilyttämään hämäränäön. Tällä on merkitystä jos on vaeltamassa iltahämärässä, ja haluaa vilkaista karttaa menettämättä hämäränäköään.

Polkua käveltäessä valotehoa tarvitaan hieman lisää, jotta ei kompuroi oksiin. Myös GPS:n varassa voi kulkea keskiteholla, sillä maamerkkejä ei tarvitse hahmottaa yhtä tarkasti kuin kartan ja kompassin varassa suunnistettaessa.

Kulkemiseen pimeässä riittää noin 40 lumenin valo, usein 50-60 lumenia on parempi. Toki voimakas valoteho on parempi, mutta retkeilijälle tämä tarkoittaa ylimääräisten paristojen tai virtalähteiden kantamista, mikä lisää painoa. Tämän vuoksi on järkevämpää käyttää lampun keskitehoa.

Yösuunnistukseen tarvitaan korkeaa tehoa. Ei kannata kuitenkaan sekoittaa retkeilijän yösuunnistusta kilpasuunnistamiseen, jossa sekuntikello tikittää ja suuret otsalamput valaisevat kuin rekan keula muutaman tunnin ajan.

Vaeltajalle riittävä valoteho yösuunnistukseen on noin 200-300 lumenia. Usein merkitystä on eniten valokeilan pituudella, joka riippuu myös lampun optiikasta. Kapea ja pitkä valokeila on joka tapauksesa yösuunnistukseen parempi kuin lyhyt ja leveä.

Yhteenvetona siis valotehon tarve eri askareissa:

• Leirissä n. 5 lumen
• Polkua käveltäessä n. 40-60 lumen
• Yösuunnistaessa n. 200-300 lumen

Kokeneiden vaeltajien todennäköisesti suosituin lamppu on tällä hetkellä Nitecoren NU25 UL, jossa on hyvin kevyeen painoon yhdistettynä juuri sopivantehoiset valomoodit. Suosittelemme myös itse tätä lamppua retkeilijöille ja yleisvaloksi arkeen. NU25 UL:ssä on lisäksi ladattava akku, josta päästäänkin seuraavaan aiheeseen.

Kannattaako ostaa ladattava vai paristokäyttöinen otsalamppu?

Otsalamppuja merkittävästi erottava tekijä on niiden virtalähde. Otsalamppu toimii pääasiallisesti joko kiinteällä akulla tai paristoilla/akkuparistoilla.

Kiinteän akun hyödyt tulevat esiin sekä arkikäytössä että retkeilyssä. Arkikäytössä lamppu on nopea ladata aina käytön jälkeen – johdon kytkentä riittää, eikä lamppua tarvitse avata eikä akkuparistoja tarvitse erikseen laittaa laturiin. Tämän ansiosta lamppu on ladattuna koko ajan, eikä arjessa tarvitse kuljetella lisäparistoja, koska “käytetään vanhat patterit ensin loppuun”.

Vaeltajalla ladattavaa otsalamppua tukee se, että varavirtalähteellä voi ladata muitakin varusteita: kännykkää, GPS-laitetta, urheilukelloa, kameraa ja niin edelleen.

AA- tai AAA-paristokäyttöinen lamppu on hyvä ratkaisu, jos kotoa löytyy jo akkuparistoja yllin kyllin, ja niiden lataaminen on rutiinia. Myös esimerkiksi auton hanskalokerossa varmuuden vuoksi olevassa lampussa paristot säilyttävät varauksensa pidempään kuin akku.

Suurempia 18650-akkuja käyttävä lamppu on energiatehokkain silloin, kun valoa käytetään hyvin paljon. Tämä voi olla esimerkiksi pimeillä marraskuun retkillä. Näistä lampuista saadaan myös reilusti enemmän lumeneita irti, josta voi olla hyötyä esimerkiksi jos käyttää samaa lamppua maastopyöräillessä.

Retkeilijän kannattaa myös 18650-otsalamppua käyttäessä kannattaa painottaa keveyttä. Raskas lamppu on turhaa painoa repussa myös heiluu herkemmin epätasaisessa maastossa käveltäessä. Oma suosituksemme 18650-lampuksi on Nitecore HC33, jossa voi myös käyttää kylmänkestäviä erikoisakkuja.

Vielä isommilla akkuparistoilla kuten 21700-akuilla toimivat lamput ovat mielestämme turhan painavia vaellukselle, eikä lisääntyneestä valotehosta tai akunkestosta ole kovin suurta hyötyä.

Jos ei osaa päättää akun ja paristojen välillä, on vaihtoehtoja, joilla saa molemmat. Esimerkiksi Nitecore UT27:ssa on USB-ladattava akku, mutta siihen käyvät myös paristot. Näin sama lamppu toimii joustavasti kaikissa tilanteissa.

Paristoja käyttävällä lampulla on vielä yksi ässä hihassaan, josta kerrotaan seuraavassa kappaleessa…

Millainen otsalamppu on toimivin pakkasessa?

Talvi asettaa erityisen haasteen otsalampuille. Kaikki lamput eivät nimittäin toimi kovin hyvin pakkassäässä. Suurin merkitys on otsalampun virtalähteellä. Oma kokemuksemme pakkasenkestosta on seuraava:

• Alkaliparistot (AA ja AAA): huono
• Akkuparisto (NiMH AA ja AAA): huono
• Litiumioniakku (kiinteä otsalampussa): kohtalainen
• Litiumioniakku (18650 tai muu): kohtalainen
• Litiumparisto (AA, AAA tai CR123): erinomainen
• Kylmänkestävä litiumioniakku (esim. NL1835LTHP): erinomainen

Useimmiten kovassa pakkasessa esimerkiksi hiihtovaelluksella käytetään litiumparistoilla (AA tai AAA) toimivaa lamppua. Tässä yhteydessä ei kannata sekoittaa litiumparistoa ja litiumioniakkua: niiden kemia on erilanen.  Litiumparisto on kertakäyttöinen, mutta hyviä vaihtoehtoja kylmään säähän ei liiaksi ole.

Hyvänä kompromissina on lamppu, joka voi käyttää sekä paristoja että akkua. Tällöin suurimman osan ajasta voi hyödyntää uudelleenladattavaa akkua, ja kovissa keleissä vaihtaa lamppuun litiumparistot. Esimerkiksi Nitecore UT27 on tämänkaltainen lamppu, jossa saa sekä akun että paristomahdollisuuden samassa lampussa. Siksi se onkin hyvä lamppu heille, jotka haluavat vain yhden otsalampun kaikkiin sääolosuhteisiin.

Uusimpana tulokkaana ovat myös kylmänkestävän litiumioniakut. Esimerkiksi NL1835LTHP-akku toimii paljon paremmin pakkasessa kuin tavallinen 18650-akku. Jos siis käytät otsalamppua paljon pakkasessa, on tämänkaltainen ratkaisu järkevin. Suosittelemme kyseisen akun kumppaniksi Nitecore HC33-otsalamppua.

On myös erityiskikkoja otsalampun pitämiseksi toimintakuntoisena pakkasella. Johdon päässä olevan akun voi ottaa takin sisätaskuun lämpimään. Tällaiset lamput ovat nykyteknologialla kuitenkin tarpeettomia, ja litiumparistot tai kylmänkestävät akut päihitävät johtosotkut yksituumaan.

Jotkut lamput myös lämmittävät päällä ollessaan sisällä olevaa akkua. Kuitenkin pienellä valoteholla lämpöä ei välttämättä muodostu riittävästi, ja lämpösuojapiirit ovat arvaamattomia, joten niiden varaan ei kannata kaamosvaellustaan laittaa.

Millainen otsalamppu on paras polkujuoksuun?

Juostessa otsalampun keveys on erityisen tärkeää, sillä raskas lamppu heiluu hankalasti juostessa. Paitsi että lamppu saattaa tippua, aiheuttaa heiluva valokeila humalaisen olon. Muistan erään juoksuvaelluksen, jossa mukanani oli neljän pariston talviotsalamppu. Se heilui niin paljon päässä, että vauhtia piti hidastaa pelkästään lampun takia.

Aiemmin juoksulampuissa oli heilumisen takia akku usein sijoitettu takaraivolle. Nykyään tekniikka on kehittynyt jo sen verran, että tehokkaatkin otsalamput ovat riittävän kevyitä, jotta ne voidaan rakentaa otsalle.

Juoksulenkillä otsalamppua voi käyttää huolettomammin kuin vaelluksella, sillä muutaman tunnin päästä sitä pääsee jo lataamaan kotona. Tämän vuoksi valotehoa voi käyttää huolettomammin. Juostessa vauhti on kovempi, jolloin on etua siitä, että kaikki juuret ja kivet näkyvät selvästi.

Jos kisailee polkujuoksussa, on hyvä jos akun tai paristot saa kerralla vaihdettua huoltopisteen drop bagista. Näin lampun latautumista ei tarvitse odottaa.

Suosittelemme polkujuoksuun Nitecoren UT27-lamppua, joka on paitsi kevyt, myös tehokas. Lamppuun voi vaihtaa nopeasti akun tai paristot kesken kisan.

Millainen otsalamppu on paras arkeen?

Arkikäytössä otsalamppu on mukana esimerkiksi kävelylenkeillä, ulkotöissä ja muussa touhuilussa. Yleisesti tähän käyttöön kannattaa valita ladattava otsalamppu, sillä tällöin sitä ei epäröi käyttää (“etteivät patterit kulu”), ja lisäksi lamppu helposti ladattavana on aina käyttövalmis. 

Joissakin työtehtävissä on hyötyä myös hyvästä värispektrin toistosta (CRI). Korkean CRI:n lamppu näyttää värit luonnollisimpana. Tästä on hyötyä esimerkiksi eriväristen sähköjohtojen kanssa työskenteleville, eläinlääkäreille ja ensihoitajille jotka joutuvat arvioimaan esimerkiksi kasvojen kalpeutta, pikkutarkkaa työtä tekeville sekä pimeässä grillaaville.

Mitä lisäominaisuuksia otsalampulta tarvitaan?

Otsalamppujen lisäominaisuuksista voi olla hyötyä, ja usein osa ominaisuuksista on hyvä olla taustalla vaikka niitä ei kovin usein osaa kaivatakaan.

Yksi hyödyllisimmistä lisäominaisuuksista on näppäinlukko. Näppäinlukon avulla lamppu ei mene päälle vahingossa repussa tai taskussa. Näin et vahingossa kuluta lampun akkua tyhjäksi.

Osa otsalampuista on reguloituja ja osa reguloimattomia. Reguloitu eli tasatehoinen lamppu ylläpitää valon voimakkuutta kunnes akku tai paristot loppuvat. Reguloimaton lamppu on usein riskittömämpi, sillä tällöin on ainakin jotain valoa käytössä vaikka akku vetelisi viimeisiään.

SOS- ja majakkamoodit voivat olla hyödyllisiä hätätilanteessa. Toinen käyttötarkoitus näille on jättää teltalle vilkkuva majakka, kun poistuu sieltä esimerkiksi tunturia huiputtamaan. Tällöin olisi kuitenkin hyvä olla kaksi lamppua mukana, sillä otsalamppu on hyödyllisempi mukana kuin majakkana, jos päiväretki tukikohdalta venähtää.

IP-luokitus ja iskunkestävyys ovat tärkeitä, jotta lamppu ei hajoa sen pudotessa maahan. Usein upotuksenkestävyyttä ei lampuilta vaadita, mutta sateenkestävä lampun tulee toki olla.

 

Lisää tietoa otsalampuista ja muistakin retkeilyvarusteista löytyy esimerkiksi Vaellusvarusteet-kirjasta!