Kevyet perhokalastusvälineet vaellukselle

Perhokalastus on parasta mitä ihminen voi housut jalassa tehdä. Näin on moni viisas henkilö lausunut, mutta voisiko hauskempaa vielä olla yhdistää kalastukseen vaeltaminen?

Perhokalastusta ajateltaessa tulee helposti mieleen lajinomaiseen raskaaseen sotisopaan varustautunut vihkiytynyt harrastaja. Miten siis pitää reppu kevyenä, jotta kulkeminen on miellyttävää tinkimättä liikaa kalastuksen mielekkyydestä?

Motivaatio ja käyttötapaus

Kukapa ei Lapin erämaissa liikkuessaan törmäisi toinen toistaan kalaisamman oloisempiin vesistöihin. Varsinkin kalastusharrastajaa alkaa helposti riipiä jos matkassa ei ole vapaa kun ympärillä on lukemattomia kilometrejä jokia ja järvien rantoja. Kovin monella ei ole mahdollisuutta viettää kuukausia erämaissa kulkien, vaikka näitäkin onnekkaita on, joten on perusteltua yhdistää vaellus ja kalastus samaan reissuun.

Todellinen ultrakevyt kalastajan valinta on tietysti japanilaistyyppinen tenkara-vapa. Tästä kannattaakin lukea esimerkiksi Ossi Määtän Kevytretkeilijän oppaasta.

Tässä artikkelissa tarkastellaan liikkuvan vaeltajan perhokalastusvälineitä erotuksena ns. basecamp-tyyppiseen toimintaan, jossa rehkitään kivireen tai parin painoinen kuorma hyväksi katsottuun jokivarteen ja tehdään siitä pistoja lähiympäristöön. Lähtökohtana on vaellus kevyin varustein kuitenkin niin, että matkalle osuvat lupaavat vesistöt voi kalastaa täysipainoisesti. Tällä tavoin pystyy joustavasti kalastamaan suuren valikoiman vaihtelevia vesiä rankaisematta itseään liian painavalla rinkalla. Voit siis sekä säästää kakun ja syödä sen!

Liikkuvan kalastajan on syytä perehtyä kalastuslupien saatavuuteen erityisen hyvin. Lupa-alueet vaihtelevat ja sisältävät poikkeuksia. Luvat saa kuitenkin näppärästi ostettua Eräluvat-palvelusta ja lupa-alueet on kätevä tarkastaa Retkikartasta kun laittaa karttatasoista päälle vapa-alueet metsästys ja kalastus -valinnan alta. Saaliskalojen alamitat ja kappalekiintiöt on myös syytä opetella. Vapaan kannattaakin teipata alamitat eri kohdekalalajeille.

Vapa, kela ja siima

Äkkiseltään voisi ajatella, että lyhyt vapa olisi paras valinta reppuun pakattavaksi. Lyhyt vapa on toki kevyempi kuin pitkä, mutta pidemmällä vavalla saa pienellä lisäpainolla paljon kalastustehokkuutta ja -mukavuutta lisää. Moni Lapin joki on rannoiltaan melko pusikkoinen, minkä takia lyhyt vapa vaikuttaa houkuttelevammalta myös ryteikössä rämpimistä ajatellen. Itse kalastuksessa pidempi vapa pääsee kuitenkin paremmin irti rannan oksista ja siiman saa helpommin sinne minne sen haluaa. Pidemmällä vavalla myös siiman ohjailu virrassa on helpompaa ja perholle saa pidemmän vapaan uiton. Kalaa tulee paremmin.

Varma valinta perhovavaksi liikkuvalle vaeltajalle on 4-5-luokkainen 9-10 jalkainen nykyaikainen hiilikuituvapa. Moniosaisuus on hyväksi, jotta vapa ei repun sivutaskuun pakattuna nouse kovin paljon päätä korkeammalle.

Perhokela on helposti painavin väline setissä vaikka sen rooli on melko vähäinen, sillä tyypillisesti pohjoisen kalat eivät ole valtavia eivätkä siten vaadi jarrulta tehoja tai ylenpalttista siimakapasiteettia. Kelan siimoineen on kuitenkin hyvä olla tasapainossa muun setin kanssa, jotta itse kalastus on miellyttävää. Pohjasiimaa puolalla on syytä olla sopivasti, koska se auttaa unelmoimaan siitä suuresta.

Itse heittosiimaksi ei ole syytä valita muuta kuin kelluva piuha, jolla on hyvät rullausheitto-ominaisuudet. Heittojen ei usein tarvitse olla pitkiä pienimuotoisissa virtavesissä, mutta tarkkuus niin heitossa kuin uitossa on valttia. Pitkä etukartio on eduksi jyrkän torpeedokärjen sijaan. Seisoviin vesiin keskittyvä voi hyötyä pidempiheittoisesta ja tuulta leikkaavasta siimasta.

Perukkeeksi järkevä valinta on valmis monofiilikartioperuke ja pari kappaletta varalla. Tätä on helppo jatkaa tarpeen mukaan sopivalla monofiilisiimalla kun peruke lyhenee perhonvaihtojen ja rispaantumisen myötä. Perukkeen kunto on syytä tarkistaa aika-ajoin, ettei potentiaalinen iltapala painele perho suupielessä pinnan alle.

Kahlaaminen

Perhokalastusta ajatellessa mieleen tulee herkästi napaan asti veteen kahlannut puolisukeltajan heimoon kuuluva pönöttäjä. Isoissa reittivesissä reipas kahlaaminen onkin toisinaan onnistuneen kalastuksen edellytys, mutta pohjoisissa erämaissa joet ovat usein verrattain pienimuotoisia. Runsasta kahlaamista ei siis välttämättä tarvita vaan usein virvonta onnistuu ihan rantakiviltä.

Kevytretkeilijä usein hoitaa vesistöjen ylitykset polkujuoksulenkkareissa ilman kenkien vaihtorumbaa. Niinpä kalastuksessakin tapahtuva kahlaaminen on toteutettavissa samoissa välineissä eikä lisäpainoa reppuun kerry grammaakaan. Vaellushousujen on muutenkin syytä olla vettä imemättömät ja nopeasti kuivuvat keinokuitupöksyt.

Alkukaudesta vesi voi kuitenkin olla niin kylmää, että yhtään pidempi oleilu pinnan väärällä puolella alkaa särkeä jalkateriä. Tällaisissa olosuhteissa, tai jos kahlaamista on tiedossa enemmän, ovat hengittävät lantiomittaiset kahluuhousut perusteltu lisäpaino reppuun. Näitä voi edelleen käyttää polkujuoksukenkien kanssa, mutta housujen sukka on usein sen verran paksu, että normaali kengänkoko ei enää riitä. Kevyt valinta on neopreeninen sukellus- tai uimatossu. Varsinaiset kahluukengät on syytä jättää repusta leiripainotteiseen kalastukseen, ellei painavan kuorman kantaminen tuo itseisarvona iloa.

Vaellussauvat ovat monella vaeltajalla mukana jo ihan teltan pystytyksenkin takia, mutta kannattaa muistaa niiden tuovan lisävarmuutta myös kahlaamiseen. Molempien sijasta yksi riittää. On hyvä muistaa, että reippaammin virtaavassa vedessä kevyt alumiininen tai hiilikuituinen sauva ei tavoita pohjaa helposti.

Muut varusteet

Pelkästään kalastukseen keskittyvällä perhokalastajalla on yllään liivit tai rintareppu, jossa kulkee jos jonkinlaista sälää eikä varustuksen paino välttämättä ole kevyempi kuin valveutuneen vaeltajan repun peruspaino. Vaeltavan kalastajan on siis syytä miettiä tarkkaan mitä mukaan pakkaa.

Heti alkuun on hyvä mainita vähemmän kalastukseen liittyvä varuste, nimittäin hyttyshattu, unohtamatta pistot blokkaavaa vaatetusta sekä hyttysmyrkkyä. Oleskelu jokivarressa Lapin ilmavoimien sumentaessa näkökentän on eksistentiaalisen tason uhka ainakin kaltaiselleni etelän vetelälle. Kalastus ei yksinkertaisesti onnistu jos hengittäminen alkaa olla ylivoimaista. Kevyt vaihtoehto mielenterveyden säilyttämiseen on Sea to Summit Mosquito Headnet Nano.

Muita olennaisia ja mukaan pakattavia varusteita ovat

• Haavi: periaatteessa ilmankin pärjää, mutta saaliin koppaaminen kyytiin on varmempaa ja vapautettavien kalojen kohdalla humaanimpaa. Pieni alumiininen ja lyhytvartinen haavi solmuttomalla havaksella ei hirveästi paina.
• Suonipihdit: koukun irrotus vapautettavan kalan suusta pitää tehdä hellävaroen.
• Siimaleikkuri, kynsisakset palvelevat tässä, koska ovat todennäköisesti muutenkin mukana.
• Rulla tai pari monofiiliperukesiimaa perhonvaihtojen ja rispaantumisen lyhentämän perukkeen jatkamiseksi, harvemmin tarve 0,20 mm paksummalle.
• Kellunta-aine: pintaperhokalastus on ehdottomasti hauskin perhokalastuksen muoto, tämä on universaali totuus.
• Pieni ja litteä perhorasia. Perhoja ei tarvitse suurta valikoimaa, sillä pienellä kalastuspaineella kalat eivät ole niin ronkeleita. Olosuhteet, kalastustekniikka ja joenlukutaito ovat tärkeämmässä roolissa.
• Puukko kulkee monella mukana joka tapauksessa, mutta kalastavalle vaeltajalle se on ehdoton jos saaliin aikoo käsitellä herkkuateriaksi.

Kaikki nämä on hyvä pakata reppuun niin, että ne saa nopeasti mukaan kun on päästävä uittamaan siimaa. Hyvä vaihtoehto on kompakti vyö- tai olkalaukku kuten Nitecoren NPP40 Sacoche. Tilanteen tullen riittää, että kokoaa vavan ja nappaa tarvikkeet repusta olalle valmiissa paketissa. Muista olla puristamatta vapaa liiaksi, nautinnosta on kyse! Kireitä siimoja & skit fiske!

Takaisin etusivulle.