Harjoittelu vaellukselle – miten kehittyä kevytretkeilijänä?

 Harjoittelu vaellukselle auttaa

Harvalle vaeltaminen on kilpailutilanne tai muuten totista suorittamista, päinvastoin. Vaelluksille ei myöskään perinteisesti ole juurikaan harjoiteltu. Käymme tässä läpi, miksi harjoittelu vaellukselle kuitenkin kannattaa.

Valtaosalla vaeltajista on yksi tai kaksi isompaa kauden pääretkeä, joihin panostetaan arvokkaita lomapäiviä ja rahaa. Olisi harmillista, jos kauan odotettu retki menee mönkään huonon valmistautumisen, osaamisen puutteen tai epäsopivien varusteiden takia.

Kevytretkeilyssä varusteita on perinteistä pakkauslistaa vähemmän, mutta niiden käytön osaaminen korostuu. Tämän takia kokeileminen ja testaaminen on tärkeää.

Kannattaa huomioida, että harjoittelu ei tässä yhteydessä tarkoita räkä poskella Tervanevalla rämpimistä vaan lyhyitä lähiretkiä eri olosuhteissa, jolloin rakas harrastus saa lisää aikaa mahdollisesti ympäri vuoden. Näin omat varusteet tulevat tutuksi, ja taidot kehittyvät.

Varusteiden toiminta ja määrä

Oletko ostanut uuden teltan tai ehkäpä repun? Älä jätä uuden varusteen ensipuraisua kauden ensimmäiselle pitkälle Lapin vaellukselle vaan käy koeponnistamassa hankinnat oikeissa olosuhteissa. Tämä pätee kaikkiin vähänkin kriittisempiin varusteisiin.

Esimerkin teltan tai repun toimintaa ei voi mallintaa kunnolla pihanurmikolla vaan oikea käyttötapaus on välttämätön. Ja kyllähän laadukkaan uuden varusteen ulkoilutus on jo itsessään innostavaa, etenkin kun samalla pääsee pienelle retkelle.

Kevytretkeilyssä varusteiden paino on keskiössä, mutta niin myös niiden määrä. Helpointa ja halvinta onkin karsia mukaan otettavaa tavaraa. Karsimista on hyvä kokeilla lähikohteissa.

Lähiretkeilyssä voi kismittää liikenteen humina läheiseltä väylältä, mutta se myös tarkoittaa, että retkeltä voi luikkia pois helposti. Tätä kannattaa hyödyntää varusteiden määrän vähentämistä harjoitellessa. Voit karsia tavaramäärää riskittä melko rankallakin kädellä, koska epämukavuuden kasvaessa liiaksi voit poistua sivistyksen pariin. Etenkin vaatetusta ja ruokaa on hyvä optimoida näin, sillä ne muodostavat ison osan repun painosta enemmän huomiota saavien ”big threen” ohella.

Tärkeää on kuitenkin arvioida jälkikäteen mikä toimi ja mikä ei. Pakkauslistat esimerkiksi Lighterpack- tai Packstack-palveluissa auttavat merkittävästi. Ota kuitenkin huomioon olosuhteet, joissa karsintaa harrastat. Leppoisassa kesäsäässä pärjää yön yli vaikka ilman varusteita, mutta se ei tarkoita, että syksyiseen Käsivarteen voi lähteä pelkällä vyölaukullisella suklaata.

Ruokien kokeilu

Uusia ruokailustrategioita on myös helppo kokeilla lähiretkillä. Ruoan kokkaileminen uudella keittimellä tai kattilalla on hyvä testata ennen varsinaista retkeä. Myös ruoan laittamista nuotiolla voi kokeilla lähiseudun nuotiopaikoilla.

Itse tehtyjen ruokien testaaminen etukäteen on myös järkevää. Erityisesti itse kuivattujen ruokien kanssa voi tulla yllätyksiä turpoamisaikojen ja makujen suhteen. Jäivätkö porkkanat kivikoviksi? Unohtuiko suola? Kaikki tämä on parempi kokeilla tilanteissa, joista on helppo päästä höyryävien patojen ääreen muutamassa hetkessä.

Myös erikoisempia ruokia voi kokeilla lyhyillä retkillä. Esimerkiksi cold soak -ruoka on hyvä esimerkki, ja niiden reseptejä on hyvä viilata ennen pidempää retkeä. Toinen esimerkki on nestemäisten urheilujuomien, aterioiden ja muiden rakettipolttoaineiden kokeileminen: tuleeko kokkareita ja onnistuuko kapeasuisella pullolla juotavan aterian teko?

Huonot olosuhteet

Syksyn pimenevät illat ja sateet ovat oivallista aikaa käpertyä sohvan kulmaan katselemaan Netflixiä portviinilasillisen kanssa. Väärin! Nyt on erinomainen aika pakata reppu ja suunnata lähiretkelle, kun sadetta vihmoo ja tuuli puhaltaa. Sitä paitsi sateen ropinan kuuntelu pimeässä teltassa on hyggeilyä parhaimmillaan! Lähtö voi olla hankala, mutta määränpäässä onkin jo oikeastaan varsin mukavaa.

Hankalat olosuhteet, kuten sade, pimeä, tuuli ja kylmä, ovat täydellisiä testitilanteita koko varuste- ja taitopaletin harjoitteluun. Hyvällä säällä retkeillessä jää mielikuvituksen varaan miten oma osaaminen ja varusteet pärjäävät, kun keli kääntyy. Seuraavat skenaariot ovat tyypillisiä Lapissa vaeltavalle ja niiden kohtaamiseen on hyvä varautua:

• Millaisilla vaatteilla pysyy lämpimänä liikkuessa, kun on kylmä ja /tai sataa?
• Miten saan leirin pystytettyä ja purettua niin, että kriittiset varusteet, kuten makuupussi ja taukotakki, pysyvät kuivina?
• Osaanko pystyttää majoitteeni niin, että se kestää kovempaa tuulta?
• Hallitsenko majoitteeni vaatimat solmut tuulessa, sateessa ja pimeässä?
• Miten vaihdan märät vaellusvarusteet kuivaan nukkumiskerrastoon kastelematta makuupussia?
• Onko makuupussini- ja alustani lämpimyys riittävä ja minkä verran saan lisälämpöä vaatteista? Kuinka sujuu kuumavesipullon teko?
• Miten toimin pimeässä liikkeellä ja leirissä?
• Kuinka toimin, jos retken aikana sataa reilu kerros ensilunta?
• Pystynkö nukkumaan, kun telttakangas ropisee sateesta ja räpättää tuulesta?

Perättäiset pitkät päivät

Kevyellä repulla matka taittuu ja polku kutsuu kulkemaan. Ilman ylimääräistä kuormaa päivämatkat saattavat vähän vahingossakin nousta pitkiksi etenkin Pohjolan valoisassa kesässä. Ongelma ei niinkään ole kropan jaksaminen vaan äkillinen pitkäkestoisen kuormituksen tuottama sokki jaloille. Moni ehkä tunnistaa tilanteen, jossa alla on pitkä päivä kävelyä ja väsyneenä kömpii tyytyväisenä telttaan nukkumaan vain herätäkseen aamulla tuskaisen kipeisiin jalkoihin, jotka rajoittavat etenemistä seuraavina päivinä.

Fyysinen aktiivisuus on tietysti aina eduksi vaeltamista ajatellen, mutta se ei useinkaan valmista perättäisiin koko päivän kävelyrupeamiin. Näihin ei tietysti voi tavallista arkea elävä ihminen kovin paljon valmistautua, mutta lähiretkeilystä löytyy tähänkin yksi simulaatiokeino.

Lähde siis vaikkapa lauantaina varhain liikkeelle ja kävele pitkä päivä, mitä se kullekin sitten tarkoittaa. Kävellessä on hyvä tunnustella miltä kengät jalassa tuntuvat ja osaatko tunnistaa mahdollisesti alkavan rakon kehittymisen. Iso virhe olisi lähteä pitkälle vaellukselle sisäänajamattomilla kengillä. Majoitu normaalisti yön yli (yleensä teltassa unet ovat vähän heikommat kuin kotisängyssä ja palautuminen kärsii) ja lähde taas liikkeelle aamulla. Tässä kohtaa viimeistään huomaat, jos edellinen päivä on mennyt överiksi. Paina mieleen osapuilleen liikuttu aika niin tiedät jatkossa suunnilleen minkä mittainen päivä voi aiheuttaa kipuilua tai jopa rasitusvammariskiä.

Myös repun kantamiseen voi totuttautua. Kevyt reppu tietenkin auttaa paljon, mutta myös se voi kipeyttää hartiat, jos reppu selässä ei tule arjessa käveltyä. Hyvä keino totuttautua vaellukselle on käydä tekemässä rinkan kanssa rauhallista mäkitreeniä esimerkiksi kesäisellä laskettelurinteellä. Samalla saa kuntoa jalkoihin ja hartiat totutettua olkaimiin.

Märät jalat

Yksi kevytretkeilijöiden tapa kulkea on unohtaa jalkojen varjelu kastumiselta. Olemme itsekin tämän tavan vankkumattomia kannattajia. Jotkut ovat ehkä uteliaita kokeilemaan märillä kengillä vaeltamista, ja joillekin koko ajatus on luotaantyöntävä. Jos kuulut ensimmäiseen leiriin niin asiaa kannattaa ehdottomasti kokeilla. Ensimmäisen kynnyksen yli pääsee vaikkapa juoksu- tai kävelylenkillä jättämättä lätäkön väistämisen tekemättä. Pian huomaakin, että vesi ei jää polkulenkkariin vellomaan vaan puristuu pois. Kastumisesta huolimatta liikkuva jalka pysyy lämpimänä kylmälläkin säällä eikä olo ole epämukava ensimmäisten märkien askelten jälkeen.

Paremman harjoituksen tästä saa, kun yhdistää loiskuttelun lähiretkeen. Monelle kuitenkin märät jalat leirissä ovat kammotus. Toisaalta jos olet tehnyt edellisen kohdan pitkän päivämatkan ei aikaa tai jaksamista juuri jää leirissä pönöttämiseen, joten pääset pian pötkölleen kuivat nukkumissukat jalassa. Märät lenkkarit ja sukat voit asetella teltan absidiin odottamaan aamua, jolloin pääset harjoittelemaan niiden vetämistä takaisin jalkoihin. Ennen sitä voit kuitenkin tarkastaa jalkapohjat ja huomata, että ne eivät ole kärsineen näköiset, kun ovat saaneet levätä kuivassa ja lämpimässä yön yli.

Pakkaamisen sujuvuus

Varusteiden määrän vähetessä kokemuksen karttuessa helpottuu myös pakkaaminen ja tavaroista huolehtiminen leirissä. Repun pakkaamista kannattaa viilata siltä kantilta, että saat mahdollisimman paljon liikkumisen aikana tarvittavaa tavaraa käsien ulottuville niin, että reppua ei tarvitse ottaa pois selästä välttämättä lainkaan päivän aikana.

Liikkuessa on hyvä huomioida, jos repun joutuu nostamaan selästä jonkin tavaran tarpeen takia ja miettiä voisiko sen pakata paremmin saataville. Esimerkiksi sadevaatteiden käsillä oloa kannattaa miettiä. Moderneissa kevyissä vaellusrepuissa ja -rinkoissa on tämä mietitty varsin pitkälle mm. repun pohjataskun, sivutaskujen ja viillekkeiden taskujen kannalta.

Hyvä harjoite pakkaamisen sujuvuutta ajatellen on purkaa koko repun sisältö leiriin saavuttaessa. Tarkkaan viilatulla paketilla näin tulee käytännössä tehtyä ihan itsestäänkin. Kun on tyhjentänyt repun, on hyvä hetki reflektoida tuliko mukaan otettua jotain ”kaiken varalle” tai vain koska halusi jotain mukaan, vaikka tarvetta ei olisi ollut. Liiallinen tilpehööri myös rankaisee aamulla, kun kaikki pitää pakata reppuun uudelleen.

Pakkaamisrutiinin sujuvuus voi tuntua pieneltä asialta ja niinhän se onkin. Kairassa ei pidä olla kiire, aikaa pakata on yllin kyllin. On kuitenkin miellyttävää, kun leirin purkuun ja pakkaamiseen ei turhaannu aikaa aamulla, jos retken fokus on kulkemisessa. Tai sataa.

Monella ehkä on myös kokemusta tilanteesta perinteisen pakkauksen kanssa retkeilevän kaverin kanssa vaeltamisesta. Itse olisi aamulla jo valmiina lähtemään, mutta kaverin suurempi tavaramäärä ja pakkausrutiinin puute antaa aikaa keitellä vielä toisenkin aamukahvin.

Katso myös kirjoituksemme Kevytretkeilijän tärkeimmät taidot, jossa pureudutaan lisää tärkeiden taitojen maailmaan!